001 ~ New home, new life

Moikkelis mooi! Ensimmäinen osa! 

Osaan nyt tehdä gimpillä juttuja, joten jokaiseen osaan tulee joku otsikkokuva. 

Mutta päästän teidät osan pariin!

Kuvia 29

Katsoin hiukan lasittunein silmin kaukaisuuteen. Muistikuvat 10 vuoden takaa kelasivat uudestaan ja uudestaan tiensä päästäni läpi. Laitoin käteni puuskaan, sillä lävitseni kävi kylmä aalto.

(Olen pahoillani noista puista, ne on aina tollasta pikselimössöä, mutta koittakaa kestää!)

Lopulta lehdenjakaja toi lehden pihalleni ja minä juoksin hänen  luokseen.

”Hei, mikä on nimesi?” kysyin, ”minä olen Angel Rose”, lisäsin vielä. Poika katsoi minua ja hänen suupielet kaartuivat hiukan hymyyn.

”Olen Chase Harley, tervetuloa Appaloosa Plainsiin, pieneen Junttilaamme”, Chase hymyili. Hymy nousi huulilleni.

”Minun pitää nyt mennä, työt jäivät kesken. Oli hauska tutustua, nähdään!” Chase huudahti ja nosti kättään. Nostin vastaukseksi, jonka jälkeen poika lähti juoksemaan pyörälleen.

”Nähdään taas!” huudahdin pojan perään. Poika vilkaisi vielä minuun ja vilkutti hymyillen.

Katsoin kengänkärkiini hymyillen, minulla oli ensimmäinen ystävä, joka on oikein mukava!

Hetken kun olin seisoskellut paikallani, niin lähdin koirapuistoon. Lipputangossa lepatti Simsin lippu ja suihkulähde liplatti kauniisti.

”Hei, kuka olet ja miksi sinulla on sininen iho?” käännyin ihmeissäni ja näin edessäni miehen, jolla oli lyhyet rastat. Hän oli tummaihoinen.

”Kuka itse olet?” virnistin.

Okei, olen Angel Rose”, kuiskasin. Mies nyökkäsi.

”Minä olen Zac Whipsnake”, hän vastasi, ”jos sinua kiinnostaa musiikki, niin teatterissa on tällä hetkellä menossa ihan mielenkiintoinen musikaali. Kävin katsomassa sen ennakkonäytöksessä”, Zac  kertoi. Nyökkäsin ja sanoin heipat, jonka jälkeen lähdin teatteriin.

Astuin ovesta sisään hieman innoissani, sillä olin rakastanut musiikkia teinistä asti, kun adoptioäitini oli antanut minulle kitaran, kun täytin 12. Se oli samalla myös alakoulun päättäjäislahja.

Kun menin sisään, niin otin hieman juotavaa ja popcornia ja jätin rahat tiskille. En ollut ihan varma, että kummasta ovesta minun pitäisi mennä, mutta sitten kuulin vasemman oven takaa ääniä ja astelin ovesta sisälle saliin.

Kahden tunnin päästä pääsin pois teatterista. Musikaali oli kestänyt vain tunnin, mutta olin hakenut samalla musiikkialalle töihin.

”Hei, sinulla on kaunis iho”, kuulin naisen äänen. Käännyin.

”Kiitos. Olen Angel Rose, kuka sinä olet?” kysyin naiselta.

”Olen Gragie Loveland. Onko sinulla lemmikkejä? Minulla on koiria”, Gragie alkoi höpöttämään kaikkea maan ja taivaan välillä, hyvä että pysyin edes kärryillä hänen asioistaan.

Lopulta iltaa kohden me aloimme ystävystyä.

”Miksi ihosi on tuon värinen?” Gragie kysyi varovasti. Silmäni lasittuivat.

”En haluaisi puhua siitä vielä…”, sanoin.

”Ymmärrän”, Gragie sanoi. Sen jälkeen hän lähti sanoen hyvää yötä.

Minä menin kuntosalille, ja tapasin siellä Johnny Jonnshonin. Hän oli ikäisekseni jo hieman vanha, enkä pitänyt hänen pitkistä hiuksistaan.

Aloin nostelemaan puntteja, sillä kuntoilua vartenhan olin tänne tullut.

Yritin siirtää puntteja kaikin voimin, mutta se ei yksinkertaisesti liikkunut kuin vain ehkä kahden millin verran!

Lopultakin lopetin, koska kuntoilusta ei tullut mitään. Lähdin juoksemaan tilaamalleni taksille.

”Hurttalankaari 107”, annoin osoitteen, kun olin istuutunut autoon.

”Selvä. Oletko uusi täällä?” nais-kuski kysyi.

”Olen”, vastasin.

”No, tervetuloa sitten pieneen Junttilaamme” nainen sanoi ja näin taustapeilin kautta, kuinka hän hymyili.

Kun olin kotona, löin itseäni päähän. En muistanut käydä kuntosalilla suihkussa! Niinpä menin vessaan ja aukaisin lavuaarin hanan.

Hieroin saippuaa niihin pitkään, jotta ne puhdistuisivat. Tiesin, ettei tämä auttanut mitään muuta kuin vain puhdistamaan kämmenselkäni ja kämmeneni, mutta mitä väliä?

Sen jälkeen pesin hampaanikin.

Hankasin pitkään. Aloin maistaa jo veren suussani, joten ikeneni olivat auenneet.

Hankasin vielä viimeiset vedot ja sylkäisin hammastahnan lavuaariin ja huuhdoin suuni vedellä.

Kun pääsin sisälle, niin vaihdoin yövaatteet ja otin jääkaapista maitoa ja kaapista muroja.

Söin murot hyvin nopeasti, sillä minulla oli huutava nälkä. Kun lautanen oli tyhjä, otin lisää muroja.

Kun toinenkin oi syöty, otin kolmannen. Lopulta tunsin oloni kylläiseksi ja menin pesemään astiani ulkovessaan.

Huokaisin kun tunsin veden käsilläni, sillä tuo elementti oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa.

Lopultakin pääsin nukkumaan, mutta ennen kuin nukahdin, niin kuiskasin:

”Hyvää yötä, äiti ja isä. Haluaisin olla teidän kanssanne siellä.”

Nukahdin heti sikeään uneen…

****

Olen pahoillani siitä, että teksti on hiukan lyhyehköä… Mutta toivottavasti se ei haittaa! Kirjotin tätä muutenki niinku puoliunessa että että… koitappa ite joskus kello 12-1 yöllä valvoo ja kirjottaa jotain pitkää ja järkevää xD

Mutta toivottavasti kuitenkin tykkäsitte!

Kommenttejanne odotellen: Adrienne ja Angel ♥

000 ~ Prologue

Eli tässä on se tarina/ LC, josta puhuin postauksessa, jonka kirjoitin muutama minuutti sitten :D Lukuiloja!

***

Katsoin eteeni…

Ja mietin sitä julmaa kohtaloa, sitä hirveää jäätä ja lunta, sitä kaupunkia.

En enää koskaan menisi sinne, vaikka mikä olisi… En, vaikka minut kutsuttaisiin sinne presidentiksi!

*Miten voit olla yhä elossa, Angel Rose?*

*En tiedä. En todellakaan tiedä.*

******

No niin!  Eli tällainen prologi Roseilla :3 Toivottavasti piditte prologista, seuraava osa tulee ehkä huomenna tai… Joskus :’D

KYSYMYS: Mitä luulette, että Angelille on tapahtunut? Ja että miksi hänellä on sininen iho?

Jos ette tiedä vastausta, niin tulevissa osissa saatte vastauksia liittyen Angelin elämään!

Sitten hiukan esimakua tulevasta osasta:

Adrienne kiittää ja kumartaa!

Risut ja ruusut otetaan vastaan!

Asiaa!

Morjens!

Mä nyt... Kröhöm... Oon taas alottanu uuden tarinan, niin aattelin, että tekisi ewka tän tarinan loppuun, jota oon alottamassa ja sitten aina jatkan vaikk seuraavana Birdejä. Mitäs ootte mieltä?

"Ööh... Mitä tarkoitat?"

Niin juuri :D Meinaan siis sitä, että kiaikkiin muihin tarinoihin tulee tauko, mutta Tämä legacy Rose alkaa ja sitte kun se loppuu, niin LC Bird tulee tauoltaan ja sitten kun Heatherin tarina loppuu, niin Erot sukupuussa- haaste akaa jne. Mutta siis kertokaa mielipiteenne kommenteissa, meen nyt syömään, niin että moikka!

Osa 2: Altman, pettäjä

Joo, teen tätä toista osaa niinkuin toista kertaa jo... koska olin niin tyhmä ja painoin rastia! Hienoa, Adii, kertakaikkisen hienoa... 

Tässä on puolivuotta kesänut aikahyppy, illä mun kuvat on hävinny siltä ajalta, kun Kassey ja Altman tapasivat, kun ne menivät kihloihin yms.

Mutta pidemmittä puheitta lukuiloja!

6 kuukautta myöhemmin...

Kun Altman muutti meille, kaikki muuttui. 

Puutarhakin jäi vähemmälle huomiolle, kun yritin lukea raskautta käsittelevää kirjaa, jotta saisin Altmanin kanssa lapsen. Altmanilla ja minulla oli toki paljon ikäeroa, sillä minä olin 19 ja Altman 35. Olin kuitenkin niin rakastunut Altmaniin, etten vielä tiennyt, että mikä tuo mies on juuriaan ja maineiltaan.

”Hei, kulta. Haluaisitko jo pelehtiä kanssani?” aviomieheni kysyy. Nostan katseeni kirjasta ja suljen sen hymyillen.

”Tietenkin, rakkaani”, sanoin hymyillen.

”Sinä imartelet minua”, kohottauduin ja nauroin. Altman katsoi minua ovelasti.

Lopulta kaappasin aviomieheni kainalooni ja katsoimme kattoa.

Ja sen jälkeen vaatteet saivat lähteä ja jouset saivat kyytiä, kun menimme peiton alle.

Kun olimme tulleet peiton alta pois, tunsin oloni epämukavaksi.

*Miten sinä saatoit, Kassey! Miten sinä saatoit?* Kuulin Gabrielin äänen päässäni.

”Hei, jatketaanko?” Altman kysyy. Hymyilin tekohymyä ja hivuttaudun hänen päällensä.

Suutelimme lisää ja lisää, kunnes minun oli pakko lopettaa.

Altman kuitenkin otti minusta kiinni ja painoi lähemmäs.

*Viimeinen suudelma, ja sen jälkeen lopetat ja eroat Altmanista!* Ääneni kaikui päässäni

Niinpä lopetin heti ja Altman katsoi minua oudosti, mutta lähti kuitenkin hakemaan lautasellisen syksyn salaattia.

Minä ryntäsin kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven. Laitoin suihkun hanan täysille ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Kuuma vesi virtasi ihollani, joka tuntui ihanalta. Ajattelin kaikkea muuta, kuin Altmania. Ajattelin Gabrielia ja minua, olimme pari jo eskarista lähtien… Tosin silloin se oli vielä leikkimielistä, niin kuin ykkösellä, kakkosella, kolmosella, nelosella ja vitosella, mutta kuudennella se muuttui oikeaksi kuherteluksi. Olimme pitkään pari, mutta sitten Gabrielin piti muuttaa, kun olimme seiskalla. Olin murheen murtama monta viikkoa, jonka jälkeen aloin jo käyttäytyä kuin normaali ja pidin hauskaa kaverieni kanssa.

Kun olin saanut vaatteet päälleni ja olin kävellyt keittiöön, niin Altman kaappasi minut käsivarsiensa varaan ja suuteli minua. En voinut muuta kuin vastata.

”Tuota… Näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana, olen miettinyt, että minulla pitäisi kertoa tämä, sillä tämä on oikeastaan vakavakin asia”, Altman sanoi, kun olimme irrottautuneet.

”Ethän suutu?” mies kysyy.

”Vaikka suuttuisin, niin se ei pura rakkauttamme ja avioliittoamme”, sanoin. En silloin tiennyt yhtään, että mitä Altman oli kertomassa, tai että mihin se liittyi.

”Minulla on toisen naisen kanssa lapsi. Itse asiassa kahden naisen kanssa, minulla on jo kolme lasta”, Altman pudotti. Jähmetyin paikoilleni ja osoitin häntä.

”Et voi olla tosissasi”, kuiskasin ja nostin hieman katsettani.

”MITEN VOIT LUULLA ETTÄ AVIOLIITTOMME SÄILYISI TÄLLAISEN TIEDON JÄLKEEN?” karjuin. Altman oli avaamassa suutaan. mutta minä ehdin ensin.

”EI MITENKÄÄN! NIIN, JOTEN ALA LAPUTTAA!”

”Mutta… Mutta sinä sanoit että…”, Altman aloitti.

”Aivan sama mitä minä sanoin, en vielä tiennyt että asiasi oli niin järkyttävä!” huusin.

Raivostuin ihan toden teolla, mutta lopulta riita oli yhtä anovaa huutoa ja vihaista karjuntaa.

”Minä en enää ikinä, ikinä, ikinä, ikinä ole enää kanssasi tekemisissä!” huusi ja laitoin kädet ristiin.

Sitten riuhtaisin ne sivuille ja sormukseni lennähti seinään.

”Eikai me erottu?” Altman kysyi.

”MITÄ LUULET, PÖLVÄSTI!” karjuin.

Riitamme jälkeen Altman soitti heti taksin ja lopulta lähti.

”Altman jätti kaikki tavaransa tänne”, sanoin ääneen ja katsoin, kuinka taksin valot hiipuivat.

Lopulta menin nukkumaan ja kyynel vierähti poskelleni, kun menin peiton alle.

*Niin sitä pitää, kiitos*, Gabriel kuiskasi. Hymyilin hiukan.

Seuraavana aamuna minun oli pakko juosta jääkaapille ja ottaa vohveleiden ainekset. Kaadoin maitoa kulhoon, jossa oli kuivat aineet ja aloin vatkaamaan käsilläni. Vesi herahti kielelleni, sillä vohvelit olivat pienempänä suurta herkkuani.

Kun vohvelit lämpenivät uunissa, päätin mennä maalaamaan. Kohta kuulin pientä piipitystä.

”Herranjumala ne vohvelit!” huudahdin ja juoksin uunin luo. Uuni savusi hieman ja vohvelit olivat ihan kärähtäneitä. Ei auttanut muu kuin aloittaa alusta.

*Kaksi munaa, jonka jälkeen lisää sokeri ja maito*, ajattelin. Tiesin kyllä, että vohveleita ei tehty noin, mutta olin niin nälkäinen että minulle olisi aivan sama mitä söisin.

Heitin kaikki munan kuoret olkani yli viereiselle työtasolle.

Lopulta kaadoin maitoa leikkuulaudalle. Joo tiedän, olen sekaisin mutta ei voi mitään.

Kaadoin kaikki ainekset kulhoon ja aloin vispaamaan sitä puulusikalla. Tällä kertaa odotin uunin vieressä, jotta vohvelit eivät kärähtäisi ja kurkin välillä uunin sisään. Lopulta pääsin syömään ja vatsani oikein huusi jo ruokaa. Huokaisin nautinnollisesti, kun sain palan vohvelia suuhuni.

_____________________________________________________________________________

No, mitä luulette, tullaanko osassa mainittua Gabrielia näkemään tulevissa osissa? Julkaisen tänä viikonloppuna myös ehkä osat 3 ja 4, en tiedä. Kiitos jos luitte!

Kommenttejanne odotellen: Adrienne ja Kassey

Kysymys: Mitä pidätte Kasseystä ja hänen tarinastaan?